Jostain syystä sitä aina ruikuttaa tänne kun ei enää itsekään jaksa omissa korvissa kuunnella pientä, piipitävää ääntä... Taas umpikuja. Minä loukkaannun jostain triviaalista, koska se taas muistuttaa siitä ristiriitoja aiheuttavasta jaosta meidän kesken. Toinen on reipas, rohkea, ahkera, sosiaalinen ja kunnianhimoinen, mutta kiltti, toinen arka, ylikriittinen, kiltti, vetääntyvä ja mitä nyt vielä muuta. Ei ole semmoinen mielentila, että jaksaisi omaa surkuteltavaa luonnettaan riepoa sen pidemmälle. Minä vain kuulen sen toisen äänessä oman äitini, luulen, että minulta edellytetään samalla tavalla jotain